Family Law

Lapsioikeus koostuu lapsen huoltoon, asumiseen, tapaamisoikeuteen ja elatukseen liittyvistä asioista. Tavoitteena on, että vanhemmat voisivat päästä näistä asioista sopimukseen. Tähän voidaan käyttää apuna tuomioistuinsovittelua.

Vanhemmuus ja huoltajuus

Avioliitossa vanhemmat ovat suoraan lain nojalla lapsensa huoltajia. Avoliitossa syntyneen lapsen huoltajaksi tulee lain nojalla yksin lapsen äiti. Kun lapsen isyys on vahvistettu, vanhemmat voivat tehdä lastenvalvojan luona vahvistetun sopimuksen lapsen yhteishuollosta. Huolto voi olla myös oheishuoltoa tai sijaishuoltoa.

Yhteishuolto tarkoittaa, että lapsen huoltajat vastaavat yhdessä lasten huoltoon kuuluvista tehtävistä ja tekevät yhdessä lasta koskevat päätökset, esimerkiksi lapsen hoito, koulu, nimi, uskonto ja terveydenhoito. Lapsen huoltajat ovat myös lapsen edunvalvojiaan ja huolehtivat lapsen taloudellisista asioista holhoustoimilain säädökset huomioon ottaen.

Vanhempien eron jälkeen lapsi jää edelleen usein vanhempiensa yhteishuoltoon. Tällöin vanhempien tulee voida yhdessä päättää lapsen asioista. Mikäli vanhemmat eivät pääse sopimukseen lapsen huollosta, vanhempi voi viedä huoltoriidan ratkaistavaksi tuomioistuimeen. Käytettävissä on myös tuomioistuinsovittelu.

Jos lapsella on vanhempien eron jälkeen vain yksi huoltaja, on huomattava, että hän päättää yksin lapsen asioista. Muun muassa koulu ja viranomaiset antavat lasta koskevia tietoja ainoastaan huoltajalle. Toinen vanhempi tarvitsee tällöin huoltajan kirjallisen luvan saadakseen tietoja lapsesta. Myös tuomioistuin voi antaa vanhemmalla oikeuden saada lastaan koskevia tietoja viranomaisilta. Vaikka lapsen huolto ei vaikuta tapaamisoikeuteen, huoltajuudella voi olla käytännössä merkitystä tapaamisoikeuden kannalta, sillä lapsen yksinhuoltajalla on oikeus yksin päättää lapsen asuinpaikasta sekä muista asioista.

Lapsen asuminen ja tapaamisoikeus

Kun yhteishuollossa olevan lapsen vanhemmat eivät asu yhdessä, on ratkaistava, kumman vanhemman luona lapsi pääasiassa asuu. Huoltajien yhteistoimintavelvollisuus jatkuu erilleen muuttamisen ja avioeron jälkeenkin, kun lapsi on yhteishuollossa. Jos vanhemmat päätyvät tilanteeseen, jossa lapsi asuu vuoroviikoin kummankin vanhemman luona, lapsen virallisen asuinpaikan on kuitenkin oltava jomman kumman vanhemman luona (lähivanhempi). Esimerkiksi lapsen koulu määräytyy tämän asuinpaikan mukaan. Asuinpaikka voi vaikuttaa myös moniin muihin asioihin kuten esimerkiksi asumistukeen ja lapsilisään.

Tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata sitä vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu (nk. etävanhempi). Vanhemmat voivat yhteisymmärryksessä melko vapaasti sopia siitä, miten toisen vanhemman ja lapsen tapaamiset sovitaan. Tällöin olisi kuitenkin suositeltavaa laatia sopimus, jossa tapaamisasiat olisi melko yksityiskohtaisesti sovittu. Tämä helpottaa arjen suunnittelua ja sujumista, vähentää riitoja tapaamisasioista sekä on selkeää myös lapselle.

Tarvittaessa myös tuomioistuin voi tehdä päätöksen lapsen asumisesta ja tapaamisoikeudesta. Myös lapsen asumista ja tapaamisoikeutta voidaan käsitellä tuomioistuinsovittelussa.

Lapsen elatus

Lapsen vanhemmat voivat sopia lapsen elatuksesta ja sopimuksen vahvistaa lastenvalvoja. Vahvistettu sopimus vastaa tuomioistuimen antamaa päätöstä elatusavusta. Jos vanhemmat eivät pääse elatuksesta sopimukseen, elatuksesta päättää tuomioistuin. Elatusapuriidassa voidaan käyttää myös tuomioistuinsovittelua.

Tuomioistuinsovittelu lapsiasioissa
 

Lapsen huoltoa, tapaamisoikeutta ja elatusta koskevaa riitaa voidaan selvittää oikeusistunnon ohella tai sijaan tuomioistuinsovittelussa. Tuomioistuinsovittelussa kyse on asiantuntija-avusteisesta sovintomenettelystä, jossa tuomarin avustajana toimii psykologi tai sosiaalityöntekijä. Osapuolilla on useimmiten tukena ja apuna oma asianajaja. Sovittelu tapahtuu käräjäoikeuden tiloissa mutta varsinaisen oikeudenkäynnin ulkopuolella. Sovittelu koostuu valmistelusta, yhteis- ja erillisistunnoista sekä neuvottelu- ja päätösvaiheesta.

Sovittelussa ratkaisua erimielisyyksiin haetaan nimen omaan neuvottelemalla ja harkitsemalla erilaisia vaihtoehtoja erityisesti lapsen kannalta. Sovittelun tarkoituksena on saada vanhemmat itse sopimaan lasta koskevat asiat ja näin välttää pitkä, hidas ja raskas oikeudenkäynti. Sovittelussa lapsen asioista sopivat vanhemmat, ei tuomioistuin. Sovittelu on aina vapaaehtoista ja edellyttää molempien osapuolten suostumusta. Useimmissa tapauksissa sovittelulla päästään sopimukseen, jonka tuomioistuin sitten vahvistaa. Vahvistettu sopimus vastaa tuomioistuimen päätöstä.

Maria Solala-Aro on suorittanut Asianajajaliiton huoltoriitojen tuomioistuinsovittelua koskevan koulutuksen ja avustaa lapsiasioita koskevissa tuomioistuinsovitteluissa.